Avainsanat

, ,

MM-FP-00134

Steven Soderberghin seuraaja ihan pätevälle, mutta lopulta unohdettavalle Haywirelle vaikuttaa pintapuolin olevan myös vain ihan pätevä, mutta unohdettava draama. Mutta Soderbergh osaa yllättää, koska öljytyn ja timmiksi pumpatun pinnan alla on opetus amerikkalaisesta unelmasta.

Mike (Channing Tatum) on mies, joka elää näennäistä unelmaansa. Hän on strippari, joka tienaa elantoaan niin klubeilla kuin rakennustyömaillakin, ja saa naista. Unelmana hänellä on oma kalustetyöpaja, mutta esteenä on niin luottotiedottomuus kuin myös nykyisen elämänsä helppous ja autuus.

Adam (Alex Pettyfer) taas on täysi nolla. Raksatyöstä tulee tuloja, mutta kukaan ei ole hänestä kiinnostunut. Mike tutustuttaa nuoren miehen elämäänsä ja koulii tästä myös stripparin. Siinä sivussa Mike tapaa Adamin siskon Brooken (Cody Horn), joka vain haluaa Adamin parasta.

Klubin keskiössä on suurudenhulluja visioita pyörittelevä Dallas (Matthew McConaughey), joka suunnittelee isompaa klubia Miamiin.

He kaikki ovat osa Soderberghin ja käsikirjoittaja Reid Carolinin kuvaa siitä, mitä on amerikkalainen unelma nykypäivänä maassa, joka ei ole entisessä kukoistuksessaan. On mies, joka haaveilee pysyvyydestä, on mies, joka haaveilee olevansa vain jotain edes jonkun silmissä ja on mies, joka unelmoi jostain isosta. Ja heidän tapa toteuttaa unelmaansa on ottaa vaatteita pois kirkuvien naisten edessä ja tarjota heille eskapismia ja haaveita.

Juuri rohkean pintansa vuoksi Magic Miken sanoma ärsyttää konservatiivisuudellaan. Mike kuvataan elokuvan alussa pinnallisena liitäjänä, jonka haaveiden täyttäminen ei ole niin järin suoraviivaista. Naiset, raha, nopeat veneet ja päihteet kiinnostavat huomattavasti enemmän, kuin määrätietoinen yrittäminen. Adamin kanssa Mike pääsee toteuttamaan lennokasta elämäänsä vielä paremmin, kun vieressä on kaveri, joka ihailee ja haluaa olla täysin samanlainen.

Mike herääkin uuskonservatiiviseen todellisuuteen, kun Adam vetää överit, eikä kadu sitä. Hän tajuaa, ettei hänen elämässään ole sisältöä ja lähtee toteuttamaan unelmaansa, eli yrittämään.

Tämä ei särähtäisi niin pahasti, jos Mike olisi antanut asioiden olla, mutta vähän luihusta jätkästä – joka tosin on luottotiedottomana ja strippaamisesta valehtelevana systeemin uhri – tehdään suoraselkäinen ja kunnollinen viimeisen vartin aikana. Adamista tulee taas tämän ajattelutavan. Elokuva oikein toitottaa, että yritä, tai elämässäsi ei ole sisältöä. Hyvin konservatiivista, sanoisin, ja hyvin epätyypillistä Soderberghille. Vielä oudompaa tämä olisi ollut Nicolas Winding Refniltä, jonka piti ohjata elokuva, jos ei olisi saanut Only God Forgivesia tuotantoon.

Onkin ollut hauskaa seurata, kuinka Magic Mike on mennyt läpi ihmisille viihdyttävänä stripparileffana, jota se on vain hyvin pinnallisesti. Sen sanomaa kun ei ole piiloteltu. Jopa eräs tanssikohtauksista näyttää, kuinka Dallas on Setä Samulina koko paikan pomo, ja muut ovat uskollisia sotilaita. Lopussa Mike on kunnon amerikkalainen, ja vakinaistuu, jättää siveettömyydet taaksensa ja pelastaa kamunsa pulasta, kun taas epäkunnollisesta Adamista tulee Dallasin luottomies. Tämähän ei ihmetytä, ollaanhan tavoittelemassa amerikkalaista unelmaa.