Avainsanat
Michael Bay – tuo jokaisen teinipojan lempiohjaaja, joka tuntuu itsekin jämähtäneen kolmetoistavuotiaan tasolle ikuisesti. Ehkä juuri sen takia Bay onkin oikea ohjaaja elokuvasarjalle, joka on juntannut itsensä lopullisesti lupaustasolle ”ropotit tappelee ja sit ne sanoo pum ja rakennukset sanoo pum ja kaikki sanoo PUM!” Kolmas Transformers ei tee tähän kaavaan muutosta.
Kolmas Transformers alkaa tilanteesta, missä edellisten osien ”sankari” (kuka ihmishahmoista on tässä sarjassa edes välittänyt) Sam Witwicky (Shia LaBeouf) on työttömänä ja sekös korpeaa. Uusi kaunis tyttöystävä (Rosie Huntington-Whiteley) löytyy, mutta kun ei noin nättiä vartta voi työtön saada. Pitää olla jotain. Samista tuleekin jotain, kun hän saa selville, ettei NASA:n kuumatka ollutkaan sitä, mitä sen sanottiin olevan. Se liittyy jotenkin decepticoneihin. Liittyyhän se ja sitten alkaakin vimmainen tuho-ooppera, jolla parin sadan miljoonan dollarin budjetti oikeutetaan.
Koko Transformers-sarja on ollut ensimmäisestä osastaan saakka pelkkää Michael Bayn fetissien esittelyä. Elokuvat ovat olleet pelkkää tuhofantasiaa, mihin ollaan saatu mukaan armeijan ylistystä, idioottimaista huumoria, nättejä tyttöjä pyllistelemään ja isoja digitaalirobotteja mätkimässä toisiaan turpaan. Kolmas osa vie kaiken pidemmälle niin idioottimaisuuden kuin tuhonkin osalta.
Toista Transformersia syyteltiin siitä, että siitä puuttui juoni täysin, ja kolmatta ollaan kiitelty siitä, että nyt sentään juoni ollaan muistettu. Parempi olisi ollut ilman. Eipä olisi tarvinut katsoa John Malkovichin ja Frances McDormandin itsensä nolaamista, eikä Shia LaBeoufin vuorottelua turhautumisen ja fyysistä komediaa harrastavan tollon välillä. Megan Foxin korvaava Victoria’s Secret-malli Rosie Huntington-Whiteley teki juuri sitä, mitä häneltä odotettiinkin: oli nätti vartalo esittelemässä viimeistä huutoa olevia vaateluomuksia ja välillä vähän huusi. Ihan kuin tuohon näyttelijäntaitoja tarvittaisiin. Onneksi ja onneksi näyttelijät jäävät täysin efektien varjoon, kun Bay päästää villeimmät tuhofantasiansa irti.
Sitä tuhoamista sitten riittääkin. Elokuvan viimeinen tunti kun on pelkkää isoa toimintakohtausta. Aivan, elokuva kestää kaksi ja puoli tuntia. Siinä on tunti liikaa. Tai no oikeastaan siinä on kaksi ja puoli tuntia liikaa, koska kolmas Transformers tuntuu unohtaneen täysin sen, mitä ihmiset yleensä odottavat elokuvalta: ehjää tarinankerrontaa ja kehittyviä hahmoja. Kaikki tämä ollaan unohdettu aivan täysin. Toki joku voi huudella, että miksi hahmoja pitää kasvattaa, kun niitä ollaan jo kaksi osaa esitelty? Miksi hahmoja sitten pidetään väkisin mukana, kun ei niiden kohtalo tunnu kiinnostavan edes ohjaajaa? Niin ja ne robotit. Kyllähän persoonallisuutta voi luoda niinkin, että laitetaan robotit puhumaan eri aksenteilla. No niin, problem solved.
Jos joku on hyvää kolmannessa Transformersissa, niin kerrankin toimintakohtaukset ovat kutakuinkin ehjiä. Aiemmat osat ovat olleet silppuleikkauksen takia silkkaa kakofoniaa, mistä ei ole saanut tolkun hiventä, mutta nyt kohtaukset ollaan tajuttu pitää kohtuullisen selkeinä. Digirobotitkin näyttivät tällä kertaa lähes aidoilta. Niiden digitaalisuus tuli unohdettua useaan kertaan, joten propsit efektikoodareille.
Lopputaistelu tosin on aivan liian pitkä. Tunti pelkkää tuhoa saa jopa räjähdyksistä ja kuolemasta kiksejä saavan haukottelemaan. Toiminta kun ei edes kehity mihinkään. Tyypit yrittävät tuhota isoja roboja ja niiden ”avaruusporttia” (tää on se sci-fi-osuus), mutta pelkäksi paikasta toiseen juoksuksi sekin menee. Sitten kun pahikset ollaan saatu nujerrettua, niin vedetään lopputekstit kehiin. PAM. Se oli siinä. Minä jäin ainakin pyörittelemään päätäni, että mitäs tästä kaikesta tuhosta oikein seuraakaan. Ei ilmeisesti mitään. Turhia mietin. Sain juuri tunnin saatanan kallista tuhofantasiaa. Ole tyytyväinen.
En ole tyytyväinen. Transformers: Dark of the Moon on paska elokuva, jonka menestys saa jälleen kerran menettämään uskon ihmiskuntaan. Ei tee mieli sanoa muuta kuin että vittu. Nyt menen katsomaan Bad Boys kakkosta. Siinä sentään vammaiset hahmot olivat hauskoja. Paljosta vetoa, että neljäs Transformers kestää kolme tuntia ja siinä on KAHDEN TUNNIN lopputaistelu.
Ilmeeni leffan jälkeen
Cigarette burns 
Olen aika lailla samoilla kannoilla kanssasi. Sen verran kuitenkin sanon, ettei mielestäni kolmosessakaan juuri mitään mainittavaa juonta ole. Kakkonen – joka on varmaankin huonoimpia Hollywoodissa isolla rahalla koskaan tehtyjä elokuvia – nyt oli vain niin huttuista ja kaikin puolin käsittämätöntä sotkua, että lastentarhalaisen hiekkalaatikkoleikit alkavat muistuttaa Shakespeariä vertaillessa. Onko Malkovichilla mitään merkittävää tekemistä elokuvassa? Ei. Kunhan on vain mukana koska Bay haluaa jostain ihme syystä nolata kaikki, jotka ovat koskaan näytelleet Coenin veljesten elokuvissa. Muutenkin etenkin robotit vaihtelevat mieltä tuulensa mukana ilman perusteita ja etenkin kuun liittyminen suunnitelmiin meni aika lailla itseltäni ohi. Siellä oli siis Sentinel Primen lisäksi haudattu Decepticonien lisäjoukkoja? Koska? Miksei niitä ole aiemmin näkynyt?
Aivan, piti tarkentaa itse, että enemmän se oli joku juoniyritelmän tapainen. Kai siihen kakkoseen verrattuna – en muuten enää edes muista, mitä siinä tapahtuu – tuo kuuviritelmä ja LaBöfin hahmon duuniräpimiset lasketaan juoneksi. Näilläkään ei lopulta ollut mitään väliä yhtään mihinkään. Taisi siellä kuussa olla niitä ”pilareitakin”, mutta ei kukaan selittänyt miten niitä viiden maassa olleen lisäksi olikin yhtäkkiä satoja. Samaa mietin muuten kanssa, että miksei niitä ole aiemmin näkynyt. Malkovichia kävi tosiaan sääliksi. Jätkä käy leikkimässä vammaista kymmenen minuuttia ja se oli siinä. Toivottavasti palkkashekki kuittasi henkiset vahingot.
Kakkosesta sanon sen verran, että siinä nyt on sentään jotain camp-arvoja. Ne joujou-robotit ja Megatronin vai minkä Decepticonin rautapallit sentään naurattivat. Tässä tuli vain puisteltua päätä niille käsittämättömän paskoille onelinereille. Jos nelonen vielä tulee, niin varmaan teen pommi-iskun Michael Bayn ranchille.
Emmä tiedä mitä tollaselta leffalta nyt voi odottaakaan. Tai sit se on vaan minä.
Mut Bad Boys!! Sitten herää vain kysymys, että oonko nähny sitä kakkosta. En muista.
No olis toi voinu olla edes jollain tasolla viihdyttävä ja hauska. Ei ollu. 😦
Jos on nähnyt kakkosen, niin sitä ei voi unohtaa! Ykkösestä ei voi edes puhua samassa lauseessa, kakkonen on paras toimintaelokuva ikinä!
Jauts, menit sitten katsomaan tämän :*D Viihdyttävää luettavaa, ei siinä mitään.
Itsehän en pystynyt. En katsottuani kakkosen, joka oli – käsi sydämellä – kallisarvoisen elämäni surullista tuhlausta 🙂
Tunnin kohdalla Optimus Primen ja Megatronin mätkiessä toisiaan koivumetsässä katsoin kelloa (which I never do): vielä 1,5 tuntia jäljellä!! Eiih!!!
Siinä ei rautapallitkaan auttaneet, itketti vaan.
John Malkovich, get a hobby.
Kiitos myötätunnosta ja kehusta. Voi kun elokuvakin olisi ollut viihdyttävä.
Olihan se kakkonen aivan kamala, mutta siinä oli jotain tiettyä mielisairautta, minkä vuoksi siihen pystyi suhtautumaan ihan campina. Kolmosessa sama ei enää naurattanut. En tiedä olisko rautapallitkaan auttaneet.
Ehkä ennemminkin: John Malkovich, get a proper job!