Parin viikon sisällä elokuvafanit eivät ole Suomessa voineet tehdä juuri muuta kuin huokailla syvään. Ensin uutisoitiin, että suomalaiset eivät käy elokuvissa, sen jälkeen teattereja uhkaa mennä alas, koska filmiprinttien jakelu loppuu ja digiprojektoreita ei vielä ole ja tänään huomasin, että isojen kaupunkien ainoa varteenotettava elokuvateatteriketju nosti hintojaan, taas.

Näistä voisi yrittää vedellä syy-seuraus-suhteita, jos haluaisi, mutta se on oikeastaan aika turhaa, koska ihan niin yksiselitteistä ei esim. suomalaisten haluttomuus elokuvissakäynteihin ole. Väittäisin taustalla olevan enemmän suomalaisten onnettoman vähäisen kulttuurinkulutuksen ja -arvostuksen. Siihenkin voisi vetää syitä etsiä jälkimmäisistä uutisista, mutta asiat eivät ole niin yksiselitteisiä.

Tartun nyt kumminkin enemmän Finnkinon toimintaan, koska kilahdin siitä viimeksi vuosi sitten, kun hinnat nousivat euron verran. Silloin yritin miettiä syitä sille, miksi hinnat nousivat, enkä äkkiseltään keksinyt ensimmäistäkään inflaatiota lukuun ottamatta. Nyt ehkä ymmärrän yskän, kun virtual print fee puskee päälle ja MEKU:n ikärajauudistus vaatii veronsa. Tonnin koulutus siitä, että olet pätevä päättämään ikärajoista ei ihan ilmaista ole. Ja onhan tuo taloudellinen tilanneki lievästi sanottuna tukalahko.

Eniten silti ärsyttää se, ettei Finnkino ilmoittanut korotuksistaan ennakkoon missään. Jälleen huomasin sen lippuja varatessa, eikä uusia hintoja ole näköjään vieläkään vaivauduttu päivittämään hinnastosivulle. Äkkiseltään ei muuten tule ensimmäistäkään firmaa mieleen, joka toimisi, tai edes voisi toimia samoin. Jos junalippujen korotuksistakin ilmoitellaan puolta vuotta ennen, niin eikö Suomen suurimmalla teatterifirmalla voisi olla sama vastuu asiakkaitansa kohtaan?

Tässä on täysin luovuttanut olo jo. Hinnat nousee, palvelu ei parane, teatterit ovat vähenemässä, vpf:n takia ohjelmisto kavenee ja ihan kuin olisin tässä huomannut, että elokuvia tuotaisiin entistä suuremmalla viiveellä Suomeen. Kesän hittielokuvista “ajoissa” taisivat tulla vain Harry Potter, Transformers ja Marvelit. Muut tulivat jopa parinkin kuukauden viiveellä. Hirveä hehkutus on siitä, että digi tulee ja pelastaa, mutta asia vaikuttaa olevan aivan päinvastoin.

Mikä sitten pelastukseksi? Kunnon kilpailija Finnkinolle. En ehkä kaipaa Sandrew-Metronomen kaltaista kilpailijaa, joka pyörittää samoja elokuvia vähän valoisammassa multiplexissa, vaan joku joka palvelisi sitä porukkaa, joka käy elokuvissa useita kertoja kuussa ja jota ei uusin Johnny English tai Vares kiinnosta. Olisi kiva, että esim. Tinker Tailor Soldier Spy tulisi lähellä maailman ensi-iltaansa tänne, eikä vasta joskus neljän kuukauden päästä parin viikon kierrokselle, jos on ylipäänsä edes tulossa valkokankaille. Riskit ovat isot, mutta olisiko valtion tuki mahdollista tähän? Elokuvat kun ovat kulttuuria siinä missä kuvataide, ooppera jne. ja valtion tukea tulee merkittävästi vain elokuvien tekoon. Eikö se ole myös tärkeätä, että tässä maassa on kankaita, joilla tehdyt elokuvat pääsisivät myös esiin?

Isoin vastuuhan on tietenkin katsojilla, eli meillä. Mennään nyt vittu sinne elokuviin useammin, mennään katsomaan Hollywoodin ulkopuolisia elokuvia myös muulloin kuin festareiden aikana ja tuetaan elokuvaa kulttuurina, eikä minään perjantai-illan popparilimpparihupina. Me ansaitaan ihan helvetisti enemmän kuin monopoliketju ja leffafestarit. Let’s make this shit happen!